Vapaan kansalaistoiminnan puolesta toimiva pitäjälehti

Anttola eläväksi -seminaarissa pohdittiin kylän tilaa

Uutiset
  • maikki-paananen_AS_2018-03.jpg
    Aluejohtokunnan puheenjohtaja Maija-Liisa Paananen avasi tilaisuuden.

Anttola eläväksi -seminaari järjestettiin lauantaina 24.3. Anttolanhovissa. Aluejohtokunnan järjestämän tilaisuuden tavoitteena oli pohtia yhdessä Anttolan nykytilannetta ja keinoja kylän elävöittämiseksi. Tilaisuudessa oli läsnä yhteensä n. 45 henkilöä. Mikkelin kaupungin edustajia tai anttolalaisia valtuutettuja ei osallistunut tilaisuuteen.

Suomenniemen aluejohtokunnan puheenjohtaja Antti Pakarinen kertoi olevansa harmissaan siitä, ettei aluejohtokuntien tärkeyttä nähdä virkamiestasolla. Hänen mukaansa tilanne ei ole toivoton, mutta nykyisen osallisuuskoordinaattorin osa-aikaisen työpanoksen sijaan aluejohtokunnat tarvitsisivat vähintään yhden kokopäiväisen työntekijän avukseen. Sekään ei välttämättä riitä.
”Yksi ihminen ei ehdi joka paikkaan, jo maantieteellisistä syistä. Alueet ovat erillään. Vaikka yhteneväisyyksiäkin on, ovat eri alueiden vahvuudet ja kehittämiskohteet erilaisia. Kunnissa oli aikoinaan koko virkamiesorganisaatio, nyt ei ole edes yhtä työntekijää”, hän summaa. Syyksi hän arvioi nimenomaan sen, ettei kyliä arvosteta riittävästi.

Anttolalainen kouluikäisten lasten äiti Heidi Kauppinen piti kouluasioita koskevan puheenvuoron. Hän kertoi, että koululla kamppaillaan nyt riittävän suuren liikuntasalin puolesta. Liikuntasali rakennetaan kaupungin omana investointina uuden koulun yhteyteen. Heidi arvelee, että terve koulu voisi olla vetovoimatekijä, joka houkuttelisi lapsiperheitä Anttolaan.
”Onko meillä kohta Mikkelin ainut sisäilmaltaan puhdas koulu?”, hän pohti.

Anttolan yrittäjiä edustanut Taina Korhonen muistutti kuulijoita siitä, että paikallisia palveluita tulisi käyttää, jos niiden haluaa säilyvän.
”Pitäisikö meidän avata silmät sille, mitä meillä on? Nyt on keskitytty siihen, mitä meiltä on viety. Anttola Satamasi Saimaalla -verkkosivulla on listattu 89 yritystä”, hän muistutti luetellen pitkän listan eri alojen yrittäjiä ja palveluntarjoajia. Hänen mukaansa yrittäjien kannattaisi lyöttäytyä yhteen markkinoinnissa ja kasvun tavoittelussa.

Yleisön kommenteissa todettiin mm., että ideoiden toteuttamiseen tarvittaisiin kyläpäällikkö, joka koordinoisi asioita ja toisi toimijoita yhteen. Lisäksi toivottiin, että Anttolanhovi kehittelisi yhteistyömuotoja paikallisten toimijoiden ja asukkaiden kanssa.

Anttolan äänestysprosentti oli liki 74

Uutiset
  • vaalit-sirkka-ja-erkki-rouhiainen_AS_2018-01.jpg
    Sirkka ja Erkki Rouhiainen äänestivät ennakkoon Anttola-talolla.
  • vaalit-raili-armas-pulkkinen-vaalibussi_AS_2018-01-3.jpg
    Raili ja Armas Pulkkinen antoivat äänensä kyliä kiertäneessä äänestysbussissa.

Anttolalaiset kävivät jälleen kerran ahkerasti vaaliuurnilla: äänestysprosentti nousi presidentinvaaleissa 73,9:ään sen ollessa koko maassa 69,9. Mikkelissä äänestysprosentti oli 67,7.

Eniten ääniä sai Sauli Niinistö (69,8 %) ja toiseksi eniten Matti Vanhanen (8,3 %). Kolmanneksi kiri Paavo Väyrynen 6,9 prosentin kannatuksella. Pekka Haavisto sai 6,2 % anttolalaisten äänistä, Laura Huhtasaari puolestaan 4,7. Tuula Haataista kannatti 2,6, Nils Torvaldsia 0,7 ja Merja Kyllöstä 0,7 prosenttia anttolalaisista.

Yhteensä 1000 anttolalaista kävi äänestämässä, 607 ennakkoon ja 391 vaalipäivänä 28.1. Yksi ääni hylättiin.

Saimaannorpan pesintään tarvitaan jälleen apukinoksia

Uutiset
  • timoseppalainen_saimaannorppa03.jpg
    Kuva: Timo Seppäläinen

Metsähallitus tekee yhdessä apukinoksia vapaaehtoisten ja WWF:n kanssa jo viidentenä peräkkäisenä talvena. Apukinoksia tarvitaan saimaannorpan pesinnän turvaksi, sillä lumitilanne Saimaalla on pesien kannalta jälleen heikko.

Saimaa on saanut yhtenäisen jääpeitteen vasta tammikuun puolella ja osa suurista selkävesistä on jäätynyt vasta viime päivien aikana. Jää on monin paikoin edelleen heikkoa, eikä sen päälle ole kertynyt lainkaan lunta norpalle pesätarpeiksi.

Metsähallitus koordinoi apukinosten tekemistä osana Saimaannorppa-LIFE-hanketta ja apukinoksia aletaan kasata heti kun lumi- ja jääolosuhteet sallivat. Apukinosten sijaintipaikat on suunniteltu aiempien pesimähavaintojen perusteella sopiville rannoille. Omin päin ei kinoksia pidä lähteä kolaamaan eikä norppia saa houkutella pesimään esimerkiksi kesämökkien lähelle, sillä siellä syntyvien kuuttien todennäköisyys menehtyä on luonnontilaista rantaa suurempi. Saimaannorpan pesäkinosten tulisi olla valmiina ennen helmikuun puolivälin tienoilla alkavaa synnytysjaksoa.

”Ilman pesän suojaa kuutit ovat alttiita pedoille ja ihmisen aiheuttamalle häiriölle, ja ne ovat vaarassa kuolla jo imetysaikana. Apukinoksia tekemällä on tarkoitus varmistaa, että jokainen poikanen saisi syntyä kestävän pesän suojaan eikä avoimelle jäälle”, kertoo Metsähallituksen suojelubiologi Miina Auttila.

Apukinokset osaksi saimaannorpan suojelua

Apukinoksia tehtiin ensimmäisen kerran suojelutoimena vuonna 2014, minkä jälkeen niitä on heikkojen lumiolosuhteiden vuoksi kasattu vuosittain. Näiden neljän vuoden aikana on tehty kaikkiaan 800 apukinosta ja niihin on syntynyt 190 kuuttia, mikä on hieman reilut 60 % noiden vuosien kokonaissyntyvyydestä. Apukinosmenetelmän käyttöönotto on tehty osana Saimaannorppa-LIFE -hanketta. Apukinokset on tehokkuutensa ansiosta lisätty yhdeksi vakiintuneeksi saimaannorpan suojelumenetelmäksi Ympäristöministeriön viime marrasjuussa hyväksymässä Saimaannorpan suojelun strategiassa ja toimenpidesuunnitelmassa.

Heikkoja jäitä syytä varoa Etelä-Suomesta Kainuuseen asti – jäät monin paikoin laadultaan kehnoja

Uutiset

Suuri osa maan etelä- ja keskiosan suurista järvistä on vasta jäätynyt tai jäätymässä, ja jäille menoa on syytä välttää eteläisestä Suomesta aina Kainuuseen saakka. Kantavia jäitä on vasta Lapin ja Pohjois-Pohjanmaan pohjoisosan järvissä, joissa jään paksuus on 35–50 cm. Pohjoisessakin jäät ovat paksuntuneet vain muutamilla senteillä vuodenvaihteesta.

Maan etelä- ja keskiosassa sekä Kainuussa jäänpaksuudet ovat enimmillään parikymmentä senttiä, mutta monin paikoin jäät ovat liian heikkoja mitattavaksi. Runsaan lumipeitteen vuoksi kokonaispaksuus sisältää useita kohva- ja myös vesikerroksia. Varsinaisen teräsjään osuus voi olla vain kolmannes, joten monenkaan kymmenen senttien lukemiin ei kannata luottaa turvallisuuden osalta. Erot ranta-alueiden ja ulompien selkävesien jäänpaksuuksissa ovat lisäksi alkutalvesta suuria, joten jäiden vahvistuttuakin on edelleen syytä varovaisuuteen. Paksu lumipeite toimii eristeenä, eivätkä jäät vahvene siksi kovin nopeasti pakkasilla.

1 2 3 25
Mene Ylös